Kävin Taidekeskus Ahjossa pitkästä aikaa (
http://www.taidekeskusahjo.net/ ). Tykkään paikasta todella paljon, on mukava nähdä taidetta laidasta laitaa, ilman että on tietyt raamit mihin taide yritetään survoa. Pidän myös siitä, kun Ahjossa ei ole pelkästään tauluja, vaan myös muunlaisia teoksia. Joskus jään pohtimaan taulujen syvällistä merkitystä, mutta tälläkertaa kävin vain virkistäytymässä ja etsimässä inspiraatiota. Olen sellaista sorttia, että vaikka inspiraation tulva ei mäjähtäisi nyt ja heti naamalle, niin saatan vaikka viikon päästä löytää töistä jotain joka saa minun pääni täyttymään ideoista.
Kuvauksessani kerron, että värit, erilaisuus, tuunaaminen ja luovat ihmiset saavat minut inspiroitumaan. Näin on, mutta todellisuudessa tuossa on vain murto-osa inspiraationi lähteistä. Saan inspiraatiota lähes kaikesta, jos vain hetki sattuu olemaan oikea. Se miten eri asiat käyvät yhteen fiilikseni kanssa vaikuttavat, iskeekö jokin asia täysillä vai ei. Mielestäni ei kannata kovin tarkkaan päättää, että mitkä asiat itselle tuottavat ideoita, koska silloin inspiraatiota tuottavat asiat saattavat kulua loppuun. Ihan kuin söisit purkista keksejä yksi kerrallaan. Jos syöt keksit liian nopeasti, purkki tyhjenee, koska kukaan ei ennätä sitä täyttämään. Hitaasti nautittuna ehtii huomata keksien hupemisen ja hankkia niitä lisää. Niin ihmiselle, kuin inspiraatiolle ja luovuudelle on hyväksi monipuoliset murkinat.
Olisi ihana tietää hyvä resepti, mitä noudattamalla pääsisi aina luovuuden huipulle. Silloin kun olisi aikaa ommella, neuloa, virkata, kirjoittaa tai maalata toimisi vain ohjeen mukaan ja voila! Inspiraatio on nimittäin minulle yleensä niin pirullinen, että se iskee aina silloin kun pitäisi tehdä jotain muuta ( nukkua, siivota, lukea läksyjä). Mutta sen enempää mutisematta, täytyy vain kiltisti hyväksyä, että inspiraatio on kuin uhmaikäinen lapsi. Yleensä ihana, mutta toisena päivänä ihan kamala!
